Pinkki päivä

Se tilaisuus on sitten cocktail-tilaisuus.” ”Voi p*ska!” Näissä tunnelmissa alkoi tämä päivä ja voitte vaan kuvitella, millaisen epätoivon asukoodi sisälläni nostatti. Ainutkaan cocktail-mekko ei mahdu vielä tai oikeastaan enää ylleni tai jos mahtuu, se näyttää aivan hirvittävältä. Rintamus tursuaa ulos, sivusaumat paukkuvat ja istua ei voi oikeastaan ollenkaan. Ainut ratkaisu pulmaan oli kaivella kaapista ylle puhdasverinen imetysmekko ja leikkiä, että se on ihan normaali pinkki mekko(, jonka uumenista ei ole tarkoitus kaivaa Bepanthenilla kuorrutettuja nännejä jälkeläisensä hiljentämiseksi. Anteeksi, oli pakko.)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen lähes järjestelmällisesti kieltäytynyt viime aikoina saamistani kutsuista, koska tämä vaateongelma on ollut aivan liian suuri. Nyt harmittaa, etten ole vaan pokalla talsinut tilaisuuksiin imetysmekossa, sillä tämä toimi kuin häkä. Tilaisuus alkoi vähän viiden jälkeen, oten suuri osa vieraista saapui suoraan töistä työmekossa tai farkuissa. Mekkoni oli juuri sopiva asu. Ei liian arkinen, mutta ei liian näyttäväkään. Aion ryhdistäytyä korujen ja huivien kanssa, joten asustauduin tänään molemmilla. Tuo värikäs koru on niitä ”ulosheittoromuja”, joita Hennesin netissä myydään kesän jälkeen suunnilleen eurolla. Sorrun joka vuosi tilaamaan jotakin krääsää sieltä!

      OLYMPUS DIGITAL CAMERA

mekko – Boob (saatu)

kaulakoru – H&M

kengät – Aldo

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

takki – Vero Moda

huivi – BeckSöndergaard

Kuvissa näkyy myös kuuman kesän suosikkihuivini, joka on kuitenkin epäloogisesti puoliksi villaa. Toinen puolikas on silkkiä, joten tämä luonnonmateriaalihuivi on aivan ideaali koostumukseltaan. Käytän tätä asusteena, vaunusuojana, imetysshaalina, vauvan turvakaukalon aurinkosuojana ja vaikka mihin muuhun tarkoitukseen. Tämä toimii aivan täydellisesti mustan nahkatakin kaverina. Monien huivien kohdalla olen veikannut etukäteen, että niille tulee paljon käyttöä. Tämän kohdalla en aavistellut sen kummempia, mutta meidän välillemme kehittyi riippuvuussuhde. Nuo kuviot eivät muuten ole kukkia, vaan leijonanpäitä. Ettäs tiedätte! ;)


KOMMENTIT (0)

Ristiäisdieetti: 4. VIIKKOKATSAUS

Tarkoitukseni oli selittää ensin, miten päätin neljän viikon jälkeen vaihtaa edistyskuvavaatteet toisiin, jotta edistyminen näkyy selkeämmin. Raitatoppi kun alkaa olla jo vatsasta löysä. Pakko kuitenkin olla rehellinen ja tunnustaa, että treenivaatteet ovat jälleen Kylmäkoskelle ja jos en tahdo pitää toistamiseen väliviikkoa edistymisraportista, kuvat on otettava eri vaatteissa. Niinpä survouduin (kirjaimellisesti) lyhyisiin collegeshotrseihin ja kireääkin kireämpään treenitoppiin. Näissä vaatteissa edistyminen tulee todella näkymään, sillä tavoite on saada kylkimakkarat pois ja shortsien (löysiksi tarkoitetut) puntit lepattamaan. Jiihaa!

viikkokatsaus4

Etukuvista huomaa, että eräs inhottavampia kohtia ”laihtua” eli sisäreidet ovat menneet jo kivasti kasaan. Kävin äitini kanssa vaunulenkillä ja äiti pisti uimarannalla tytttärensä kyykkäämään. ”Kannattelee nyt sitä lantionpohjaa, ettei kohtu valahda!” Ja minähän kannattelin. Mitään pitkiä sarjoja en tehnyt, mutta sen verran, että vähän jo jossakin tuntui. Sain ensi viikolle ajan jälkitarkastukseen ja siellä selviää, mitä ja kuinka tehokkaasti saan tällä hetkellä treenata. En malta odottaa! Jalat ovat vielä inhottavat löysät ja niiden nahka tuntuu jotenkin tyhjältä, kun nesteet lähtevät hiljalleen takaisin kiertoon. Läskiäkin toki on, mutta huomaan selkeästi, että turvotusta on vielä 5 viikkoa synnytyksen jälkeenkin.

viikkokatsaus4_

Sivukuvat taas kertovat tarinaa muista ruumiinosistani. Varsinkin ylävatsa alkaa hiljalleen kutistumisen lisäksi myös kiinteytyä, sillä edistyskuvassa se näyttää jo enemmänkin litteältä kuin löysältä. Peppu on noussut tälläkin viikolla ja selän kaari alkaa selkeästi tulla jälleen esiin. Ryhti paranee edelleen. Käsivarsille pitäisi keksiä jotakin kivaa, jotta niihin saataisiin jatkossa enemmän eloa. Kahvakuula on ihan suosikkini, pitänee käydä ostamassa sellainen, kun muutaman kilon käsipainoilla vatkaaminen ei tunnu tehokkaalta. Isältä lainatulla 12 kilon kuulalla senkin sijaan saan aina tuloksia. Normaalin kahvakuulatreenini voi kurkistaa täältä.

Hyvän fiiliksen keskellä menin taas kuitenkin mokaamaan sovittamalla raskausajan odotushousujani. Ne ovat edelleen sopivat! Vatsakaistalekin pysyy ylhäällä hienosti. Mikä ihme ihmistä vaivaa, kun ei opi virheistään? Juurihan sovin itseni kanssa, etten enää sovita kireitä housuja, kun niistä tulee vaan surulliseksi. TYHMÄ MINÄ.


KOMMENTIT (26)

Syksy 2014 vaatekaapissani

Aamuinen näky kokovartalopeilistä motivoi sen verran, että olen tämän aamun selaillut verkkokauppoja ja miettinyt, miten ihana on, kun muutaman kuukauden päästä saa oman vaatekaappinsa sisällön jälleen käyttöön. Ei sillä, että tässä mustassa maksimekossa ja sen harmaassa siskossa olisi mitään varsinaista vikaa, mutta alkaa vähän kyllästyttää. Eräs suosikkibloggaajani Ansku haastoi minut sopivasti pohtimaan tämän syksyn tyyliäni ja miten se eroaa aiempien vuosien tyyleistäni. Alunperin haasteen kehitteli Noora, jonka postaus kannattaa myös kurkistaa, jos kaipaa pukeutumisinspiraatiota.

syksy2014 2

Viime syksyn ja sitä edeltäneiden syksyjen hittilistoilta pidetään:

  • nahkanilkkurit. Sellaiset, joissa on suhteellisen paksu ja tukeva korko, jotta niillä pysyy oikeasti pystyssä ehkä jopa vielä alkutalvella.
  • hatut. Niitä on eteisen vaatekaapin ylähylly pullollaan. Vielä pitäisi opetella lisäämään se hattu asuun. Myös huivien kanssa voisin tsempata.
  • kiinnostavat laukut. Kannan omaisuuttani usein joko mustassa Zalandon kassissa tai Minna Parikan Maxine-laukussa, vaikka omistan lukuisia käsilaukkuja. Tänä syksynä otetaan käyttöön myös ne unohdetut tapaukset.
  • boyfriend-farkut. Aina ja ikuisesti, sillä kapeisiin farkkuihin ei vaan jaksa pukeutua päivästä toiseen.
  • tummanruskea hiusväri. Tämän kohdan toteutin itse asiassa jo viikonloppuna. Oho, hups!
  • farkut. Niitäkin riittää jopa nolottavan monet vaatekaapissani, vaikka olen karsinut farkkuja myyntiin huomattavan rankalla kädellä. Varsinkin ”pyllynkohotusfarkkuja” on ollut mieletön ikävä näiden löllökuukausien aikana.
  • myssyt sekä pipot. Äitini vihaa näitä, mutta minä rakastan.
  • rotsi. Jätin vain rakkaimmat nahkatakit henkareihin roikkumaan edellisen kirpputorikohtauksen aikana ja niitä kaunottaria on ollut hurja ikävä. Varsinkin yhtä liukuvärjättyä, jota en ole edes kuvannut vielä blogiini.

syksy2014

Niin. Olen niin rakastunut vaatekaappiini, että en koe juurikaan tarpeelliseksi hankkia sinne mitään uutta ja ihmeellistä. Sen sijaan tarvitsen vanhojen juttujen tilalle uusia vastaavia, sillä mm. viime syksyn nilkkurit ovat käyttökelvottomat. Huolisin vaikka samanlaiset uudet, joten mitään metsästysprosessia tässä ei aloiteta. Jotenkin helpottava tunne, kun vaatekaappi tuntuu valmiilta. Nyt pitäisi vaan käydä niiden seitsemän jätesäkin kimppuun ja käydä ne läpi vielä kerran, ettei kirpputorille vaan livahda vahingossa aarteita, joita sitten ikävöi myöhemmin takaisin.

Haastan syystyyliään pohdiskelemaan Ninan, Anna-Marian (olen vieläkin hämmentynyt, että ”Korundilla” on sittenkin oikea nimi) sekä Mintun. Sitten vaan vaatekappeja sekä vanhoja asukuvia penkomaan ja mielikuvitusshoppailemaan! :)


KOMMENTIT (20)

Holvi täynnä aarteita

Re:fashion-yhteistyö

Mielettömin yhteistyökampanja koko portaalimme olemassaoloaikana on nyt käynnissä! Olettekin ehkä jo kuulleet, että Holvi ja Re:fashion-bloggaajat yhdistivät voimansa hyvän asian puolesta. Olemme portaalin muiden bloggaajien kanssa jo pitkään halunneet tehdä hyväntekeväisyyskampanjan ja nyt löysimme oikean keinon siihen. Halusimme tukea Uusi Lastensairaala 2017 -projektia, mutta koska huomattavan suuri osa meistä siinnittelee pienillä tuloilla, äitiyspäivärahalla tai jopa työttömänä, emme olisi saaneet keskenämme kasaan juuri minkäänlaista avustusta. Niinpä keksimme pyytää apuun sekä ison kasan suomalaisia suunnittelijoita että lukijamme, ja perustimme oman hyväntekeväisyysverkkokaupan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koska minä en tiedä verkkokauppojen ylläpidosta mitään, projektiamme avustamaan otettiin uusi Holvi-pankkipalvelu. Holviahan voi käyttää laskuttamiseen, mikä on meille bloggaajille superhyvä uutinen, mutta tällä kertaa tutustuimme vain tähän verkkokauppapuoleen. Suomalaisen brändit lahjoittivat meille tuotteitaan, jotka naputtelimme myyntiin nettikauppaan. Tuotteiden hinnat ovat samat kuin asiakkaiden tekemien lahjoitusten summat eli kaikki rahaliikenne ohjautuu lopulta lastensairaalalle. Tuotteita oli helppo lisätä myyntiin (täydensin tuotevalikoimaa viimeksi eilen, joten kannattaa tarkistaa, löytyisikö kaupasta jotakin kivaa) ja asiakkaiden laskutus sujui omalla painollaan. Kuititkin lähtivät ostajille automaattisesti, joten tämä palvelu on laiskan verkkokaupanpitäjän paras ystävä. Täältä kannattaa kurkistaa, mihin kaikkeen Holvia voi hyödyntää. Yllättävän moneksi se taipuu!

Myös kauempana asuvat lukijat pääsevät osallistumaan hyväntekeväisyystalkoisiin, kun myynti ei tapahtu fyysisesti Helsingissä. Meidän verkkokauppamme tapauksessa tämä mahdollisti myös niiden suomalaisten brändien, jotka eivät toimi pääkaupunkiseudulla, osallistumisen kampanjaan. Kaupat tehdään netissä ja suunnittelija postittaa tuotteet vaikka maapallon toiselta laidalta ostajalle. Holvi ikään kuin toimii pankkitilinä ja kirjanpitäjänä samaan aikaan. Sen kautta voi myös maksaa laskuja ilman, että rahaa tarvitsee välissä siirtää omalle käyttötilille. Palvelu toimisi itse asiassa myös blogikirppiksen pohjana, pitääkin testata sitä vaihtoehtoa joskus. Holvissahan ei ole lainkaan aloitus-, kuukausi- tai muita kiinteitä maksuja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Verkkokaupassamme on mukana useita kotimaisia suunnittelijoita ja merkkejä, joista kolmea kannan tämän postauksen kuvissa. Hauska kierrätysräsymattolaukku on ensimmäisen tuote, johon iskin silmäni. Ajattelin heti, että se sopii Kylmäkosken jokirantaan mattopyykille mukaan aivan täydellisesti. Laukun on suunnitellut INTOA DESIGN. Näyttävät korvakorut taas ovat Anne-Mari Pahkalan. Ne on valmistettu huonekaluteollisuuden ylijäämäpuusta ja niiden tausta on hopeoitu. Lisäksi ne sopivat kassini värimaailmaan täydellisesti! Mekkoni taas on suunnitellut eräs ensimmäisistä suomalaisista suunnittelijoista, johon aikanaan tutustuin. Pikkumusta on merkkiä Vietto, ja mekon juju on virkatussa vyössä, jolla mekon ilmettä voi muunnella. Kaikki Vieton tuotteet valmistetaan 100 % eettisesti Suomessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä kohtaa te, rakkaat lukijani, pääsette mukaan tähän elokuun ajan kestävään kampanjaan. Homma menee lyhyesti niin, että suomalaiset suunnittelijat, joita kampanjassamme on mukana suunnilleen 30, ovat antaneet meille tuotteitaan hyvän asian puolesta ilmaiseksi. Kun SINÄ sitten ostat verkkokaupastamme tuota suomalaista designia, ME lahjoitamme rahasi hyväntekeväisyyteen. Koko tuotteen myyntihinta annetaan pois, joten jos ostan 100 eurolla tuotteita, lahjoitat samalla 100 euroa Uusi Lastensairaala 2017 -projektiin. Tai voit ajatella sen niin, että kun lahjoitat jonkin summan, saat valita sen arvosta itselleni suomalaista designia. Kuulostaako hyvältä? :)

KLIKKAA ITSESI HYVÄNTEKEVÄISYYSVERKKOKAUPPAAN OSTOKSILLE TÄSTÄ!

Psst! Tuotteilla on normaali 14 vuorokauden palautusoikeus ja niitä on myynnissä vain rajoitettu erä. Kannattaa siis olla nopea liikkeissään!


KOMMENTIT (14)

Mikä on tärkeää

Elämäni on selkeästi jakautunut erilaisiin vaiheisiin ja jaksoihin. Ilmeisesti keskityn kerralla aina yhteen tai kahteen suureen asiaan, jolle omistan itseni kokonaan. Lapsuuttani en osaa analysoida tältä kantilta eikä sitä ehkä ole tarpeen tehdäkään, mutta koulujen alettua vaiheetkin alkoivat muuttua selkeiksi. Mietiskelin eilen soratietä pitkin kävellessäni reilut 27 vuotta kestänyttä elämääni ja ajattelin kirjoitella ylös, miten se on omissa silmissäni jakautunut. Nyt on aika julkaista johtopäätökseni.

P8220786

Ala-asteella elämäni tärkein asia oli ehdottomasti koulu ja oppiminen. Muistan, että luulin pitkään 24/24 -merkinnän koepaperin yläkulmassa tarkoittavan, että selvisin kokeesta. Mikä tahansa pienempi luku kenoviivan vasemmalla puolella merkitsi epäonnistumista. Vasta vuosien jälkeen, suunnilleen ala-asteen lopussa ymmärsin, että ihmiset oppivat asiat eri tasoisesti eikä kaikkea ole edes mahdollista osata täydellisesti. Voi osata jotakin, vaikka ei saa täysiä pisteitä.

Ylä-asteella kirjoittaminen oli koko elämäni. Kirjoitin päiväkirjaa, kirjoitin aineita äidinkielen tunneilla, kirjoitin runoja suomeksi ja englanniksi, kirjoitin koulun lehteen ja kirjoitin laulunsanoja. Kirjoitin ihan kaikkialle, minne vaan keksin voivani kirjoittaa. Oppiminen oli edelleen tärkeää, mutta keskityin suorittamisessa nyt aineisiin, joista olin oikeasti kiinnostunut.

Lukiossa, kun olisi pitänyt tähdätä tulevaisuuteen ja pedata itselleen mahdollisimman hyvät jatko-opintomahdollisuudet, keskityin vain ystäviini. Jossakin vaiheessa olin jopa vakaasti sitä mieltä, etten tule koskaan tarvitsemaan elämääni miestä, kun ympärilläni on niin vahva ystäväjoukko. Lukioaikojen tytöt ovat edelleen elämäni tärkeimpiä ihmisiä ja luotan heihin aivan sataprosenttisesti. Rakkaisiin kouluaineisiin keskityin edelleen.

P8220769

Yliopistoaikojen alettua tunnollinen tyttö sisälläni heitti kunnolla vapaalle. En mitenkään suunnitellut valmistuvani, vaan ajattelin opiskella tasan niin pitkälle kuin kiinnostusta riittää. Valitettavasti tässä vaiheessa elämää bilettäminen oli parasta, mitä tiesin. Kämppiksen kanssa tuli tanssittua baareissa joskus niin monta kertaa viikossa, että näin jälkikäteen ajateltuna kauhistuttaa, kuinka paljon rahaa yökerhoihin on tullut kannettua. Lopulta otin paperit pihalle alemman korkeakoulututkinnon muodossa ja muutin Jyväskylästä Helsinkiin keskittyäkseni bloggaamiseen.

Helsingissä bloggaaminen ei kuitenkaan tuntunut niin tärkeältä kuin mitä olin luullut, vaan elämäni tarkoitukseksi nousi elämäni tarkoituksen etsiminen. Koetin intensiivisesti metsästää omaa itseäni ja keksiä, mitä minun on tarkoitus elämälläni tehdä. Ajelehdin vuoden verran ja vähän pidempäänkin. Sitten keksin, miten saan kipinää elämääni ja päätin viedä rakkaan harrastukseni aivan uudelle tasolle. Niinpä rakentelin ystävieni kanssa blogiportaalin.

Portaalin pyörittäminen on kuitenkin raskasta. Kun kaikki päätökset menevät omaan piikkiin, vaikka ne olisi tehnyt joku muu, alkaa hiljalleen turhauttaa. Tuntuu epäreilulta sekä ottaa kunniaa asioista, jotka joku muu on tehnyt, että saada niskoilleen syitä asioista, joihin ei ole osallistunut millään tapaa. Muiden etujen ajaminen alkaa lisäksi väsyttää siinä vaiheessa, kun huomaa, ettei siinä samalla aja alkuunkaan omia etujaan. Sellaisessa vaiheessa on hyvä punnita, olisiko aika siirtyä seuraavaan lokeroon. Päätöstä ei välttämättä tarvitse tehdä itse, vaan joskus palapelin palaset loksahtavat paikalleen itsestään.

P8220799

Nyt kaikista tärkeintä minulle on perheeni. Vaikka työsähköposti kilisee ja puhelin soi, koen olevani nyt suurempien asioiden äärellä. Tahdon olla paras mahdollinen äiti lapselleni ja hyvä kumppani miehelleni. En jaksa enää tuntea syyllisyyttä siitä, että vaikka olen saanut keksittyä mielettömän kampanjakonseptin ja kontakteillani solminut kadehdittavan yhteistyösopimuksen, en ole ehtinyt sanoa miehelleni rakastavani häntä. Se on merkki, että nyt on aika jarruttaa. Siispä suljen kannettavan tietokoneeni huomiseen asti ja lähden kävelemään pitkin soratietä. Perheeni kanssa. :)

(vaunukoppa saatu Stokkelta, huivi BeckSöndergaardilta)


KOMMENTIT (16)